Happyhappyhappy

Iski hirveä into ja ilo kirjoittaa niinkin ihanasta aiheesta kun juokseminen! Jos minulta olisi 2 kuukautta sitten kysytty laittaisinko juoksemisen ja ihanan samaan lauseeseen, niin vastaus olisi varmaan ollut "hell no" tai "vain kieltomuodossa". No mites sitten kävikään, mä menin ja rakastuin! Vauhti ei päätä huimaa ja matkat on lyhyitä, mutta se fiilis juoksemisen jälkeen ♥

Juokseminen ei siis enää ole mikään mörkö kaapissa eikä juoksumatto pelotin kuntosalin oven vieressä, vaan hauska asia ja vaihtelu crossilla pyöräilylle. Ihanaa oli taas päästä pitkästä aikaa salille kun antibioottikuuri loppui ja olo on terve, oli ihana juosta! Huomasin kipeänä olon aikana kaipaavani sitä vapauttavaa tunnetta, kun pääset lenkille tai salille. Jotenkin kaikki ajatukset vain kasaantuivat päähän koska en saanut omaa aikaa urheilun muodossa, eli mun kohdalla lenkkeilyllä ja salilla on vaikutusta mun mielialaankin :D

Lisätään hyvään mielialaan vielä huippu päivä kaverin kanssa, postissa tullut uus ihana kirja ja 9 kuviksen kurssista, hitto että voi ihminen olla ilonen!

Chilling!

Koeviikolla on hyvä aika hoitaa asioita, joita ei muuten kerkeiäisi hoitaa. Itselläni näihin "kiireisiin" asioihin kuului tällä kertaa ripsihuolto, olihan ripsien laitosta kerennyt kulua jo 7 viikkoa joten huolto tuli todellakin tarpeeseen. Nyt on taas ihana olla kun on räpsyttimet kunnossa!



Koeviikon osalta kaikki alkaa olla paketissa, huomenna on vielä tiedossa äikän koe johon ei oikein valmistautua. Tai jos tiedät esseen yhden aiheen olevan ulkonäköpaineet ja kuulet kaverisi sekoittaneen sinne jo Axl Rosen niin voithan alkaa itse pohtia että mitäköhän sinne voisi omaksi esimerkikseen laittaa. Yleisesti ottaen kuitenkin kaikki koeviikkostressi on poissa ja on ihanan rento olo, koska ei tarvitse vielä myöskään stressata uuden jakson läksyistä tai mistään muustakaan. Voisi jopa sanoa että on melko rauhallinen olo!

Viikonloppu alkoi hyvissä merkeissä kaveriporukan, ruuan ja Great Gatsbyn merkeissä. Lauantain ja sunnuntain löhöilin vain ja siivosin jopa huoneeni (hyvä minä!). Meinasin myös lähteä lenkille, mutta sängyn pehmeys ja rentoilu voittivat. Päätin kuitenkin tsempata taas lenkkeilyn ja saleilun kanssa, nyt kun antibioottikuurikin viimein loppui. Toisin sanoen, arki alkaa taas uuden jakson merkeissä! :)

What is this?!

Nyt on syyskuu, taivaalta tulee jotakin valkosta johon en halua ottaa kantaa. Oikeasti, lunta? Syyskuussa? Tää sää mut kaipaamaan Texasiin ihan tosissaan.

Koeviikkokin on nyt startattu englannilla ja biologialla ja eihän ne nyt niin pahoja olleetkaan. Filosofian esseekin valmistui ajallaan ja oli juuri sen neljä sivua. Bilsan ylimääräinen tutkielmakin on palautettu. Jäljellä on enää ruotsin kuuntelukoe, suullinen koe, kirjallinen osuus sekä äikän (tekstitaidon)koe. Vaikka kokeet eivät ole olleet kovin vaikeita, on tähänkin koeviikkoon ja tähän päivään varsinkin mahtunut paniikin hetkiä. On hyvä tajuta koetta edeltävänä iltana, ettei muista koealueesta mitään. Ilta ja koeaamu menevät sitten paniikkikertauksella, josta onneksi jäi jotain päähän koska konseptiin tuli kohtuullisesti tekstiä.

Koulukuvatkin erehty tulemaan ja sai taas hävetä itteensä ihan riittävästi. Onko se jonkin sortin thing että kaikissa vähänkin virallisessa kuvissa näyttää aina hirveälle raadon ja variksenpelättimen risteytykselle? Ilmeisesti on, tai sitten mun naamalta on vaan yksinkertaisesti liikaa pyydetty olla näyttämättä kummallekaan edellä mainituista kun pitäisi saada aikaan jotain järkevää. Opinpa ainakin pitämään suuni kiinni hymyillessä, mutta naaman venymistä neliömetrin joka suuntaan en silti voi estää.

Kävin kans heppailee ja maistelee maneesin pohjaa tiistain kunniaks. Huomenna taas on tiedossa ripsihuolto, koska eikös koeviikot oo hemmottelua varten? ;)

Friday night and I need a fight...

... or I just had a fight with my philosophy essay.

Voi ihanaa perjantaita! Koeviikko alkoi joittenkin osalta jo tänään, mutta minä onnekas sain jäädä kotiin koko päiväksi koska minulla ei ollut koetta eikä valmistavaa tuntia. Koko päivä menikin sitten ympäristöekologian parissa, vaikka varmaan muitakin aineita olisi pitänyt lukaista, no on mulla vielä aikaa. Lisäksi viikonlopun aikana pitäisi saada kirjoitettua 4 sivun essee filosofiasta ja tehdä loppuun bilsan ylimääräinen tutkielma. Filosofiaa yritin jo kirjoittaa, mutta mun putkiaivot ei jostain syystä osaa pohtia kovin syvällisesti joten dumppasin koko esseen roskikseen ennen kuin kerkesin sitä edes kunnolla aloittaa. Olisi tietenkin voinut kurssin aikana kuunnellakkin jotain niin esseen tekeminen saattaisi olla hieman helpompaa, tai sitten olisi vain pitänyt tyytyä tekemään oppimispäiväkirjaa.



Viikonloppu sujuu siis mukavasti lasit nenällä ja nenä kiinni kirjassa ja tietokoneen ruudussa. Lauantaina lupauduin tosin poninhoitajaksi kisoihin, joten siinä taitaa olla mun ainoa vapaahetki koulujutuista viikonlopun osalta. Minun onnekseni maanantainakaan ei ole vielä koetta, sillä silloin on johtonumero 3 jolloin mulla oli kuvista. Mennään kuitenkin kouluun "koetunnille". Maanantaina on myös englannin valmistava tunti, eli ensimmäinen kunnon koe on vasta tiistaina. Koko koeviikko on minun osaltani melko rento, sillä kuviksesta ei ole koetta eikä myöskään filosofiasta. Mutta filosofiasta pitääkin sitten vääntää se essee..

Koko koeviikon osalta fiilis on jotenkin outo ja odottava. En yhtään muista millaisia kokeet ovat oikeasti, joten ensimmäisenä mulle tulee mieleen vaan ne paniikinomaiset tunteet kun ei muista yhtään mitään ja pitäisi vääntää hirmuinen essee paperiin. Olen kuitenkin ykkösvuonna selvinnyt kokeista ihan hyvilläkin arvosanoilla läpi ja muistaakseni en pahemmin lukenut kokeisiini. Olo onkin osittain kuin ykkösvuonna ekan koeviikon aikaan, eli kaikki ykköset, tunnen tuskanne! Toisaalta ehkä ihan hyvä, että takaraivossa on pieni paniikki. Tuleepa ainakin luettua koealuieita, joka on varsinkin kirjoitettavien aineiden kohdalla ihan suotavaa.
Ettei kuitenkaan mene liian vakavaksi, niin lukemisesta pitää aina (ja piti tänäänkin) ottaa taukoa ja olla oma tyhmä itsensä. Onneks ne nörttilasit saa mut sentään näyttämään tekoviisaalle! ;)

New look!

Kotipotilaspäivä vol 2. seurauksena blogi sai hiukan uutta lookia. Banneri on Petra S:n käsialaa. Lisäksi minun täytyy antaa erikoiskiitos Koodikielellä -blogin ylläpitäjälle, jolta sain huisisti apua uuden ulkoasun ja pienten tuunausten kanssa. Pientä hienosäätöä on vielä tulossa, mutta halusin jo päästä postailemaan joten here we go!

Kävin tiistai-aamuna uudelleen hoitajalla korvan tukkoisuuden ja kivun takia. Sain hoitajalta ajan lääkärille ja lääkäri totesi että jaahas, korvatulehdus ja poskiontelotulehdushan siellä. Pikapiipahdus apteekissa ja takaisin kotiin kaksien antibioottien ja liikuntakiellon kanssa. Ja mitä mä pääsinkään sanomaan siitä liikuntaboogista? Well, siihen tuli nyt sitten pitkä tauko. Viime viikolla en päässyt lenkille ollenkaan ja samalla linjalla mennään tämäkin viikko, niin mun tuuria!

Lisätään vielä soppaan maanantaina alkava koeviikko, tai oikeastaan se alkaisi jo perjantaina mutta kiitos ihanien kurssieni, mulla ei ole koetta eikä preppausta perjantaina. Maanantainakin on vain kuviksen "koe", joten todellinen koitos alkaa vasta tiistaina. Olen jotenkin ihan hukassa koko koeviikon kanssa, koska minulla ei kuitenkaan virallisia koeviikkoja ollut jenkkivuoden aikana. Kysyin jo eilen paniikissa kaveriltani että milloin näihin kokeisiin pitää alkaa lukea. Sain hiukan huvittuneen vastauksen takaisin, mutta samalla hiukan lukuaikataulua. Nyt vaan pitäisi sitten ottaa kirjat käteen eikä heitellä niitä seinään. Toivon että se oppi kimpois sieltä seinästä mun päähän.

Sekotellaan soppaa vielä yo-kirjoituksilla. Tänään opon tunnilla kävimme läpi miten pitäisi tietää mitä kirjoitat ja milloin kirjoitat, lisäksi keskustelimme myös yliopisto-hauista. Olen nyt jo kerennyt panikoimaan omia kirjoituksiani ja pääsykoetta liian moneen kertaan. Pitäisi keksiä joku hyvä kakkosvaihtoehto kunjos en sinne lääkikseen tule pääsemään. En vain vielä ole ehtinyt yhtään miettiä mikä, sillä jotenkin lääkis on ollut haaveeni jo niin pitkään ja siitä on muodostunut hieman itsestäänselvyys haluamisen kannalta, sisäänpääsy onkin sitten ihan eri juttu. Oma ylioppilaaksi pääsykin alkaa pahimpina päivinä epäilyttää. Gosh, miks tää on näin vaikeeta?!





Patiencee tarvitaan usein, joskus jonkun pitää sanoo Don't Cry, onneks on Gunnarit ♥

Ahaa elämyksiä

1. Blogisi näyttää oudolle, tee asialle jotain. 2. Idiootti, älä sählää html-koodeilla, feilaat kuitenkin. 3. Elg on hirvi, ei tonttu. 4. Kuunteluissa alkuperäinen vastaus on aina oikea vaihtoehto, älä vaihda sitä.

Yritin taas epäitoivoisesti säätää jotain blogin ulkoasun kanssa, mutta epäonnistuin koska en ymmärrä html-koodeista mitään. Samassa rytäkässä hävitin taustani, mutta se saakoon toistaiseksi olla poissa koska ulkoasuun on tulossa muutosta. Tykkään nykyisestä banneristani paljon, mutta haluaisin uuden, ehkä vähän hillitymmän ja jollain tapaa tylsemmän. Jos joku siis tunnisti tässä vaiheessa pienen taiteilijasielun itsessään niin heilauta itsesi kommenttiboksin tai sähköpostin puolelle (annnavou[a]gmail.com)!

Samalla pääsin toteamaan myös että ei hemmetti, kaikki kuvat blogissanihan menevät päin pebaa. Ne ovat leveydeltään ihan ihmeellisiä ja saavat kaiken näyttämään todella sekaiselta. Since now, kuvatkin tulee olemaan isompia ja aseteltuna nätimmin. On se hyvä että oon melkein 2v. bloggauksen aikana tajunnut edes jotain!

Kaksi viimeistä tapausta liittyvätkin sitten kuunteluihin. Ensimmäinen Ruotsin harjoituskuunteluun, josta sain riittävästi hupia itselleni kääntäessäni Elg:n vahingossa tontuksi enkä hirveksi. Mielestäni on hyvin todennäköistä, että poliisi varoittaa radiossa moottoritiellä olevista villeistä tontuista. Toinen kuunteluiden ahaa-hetki oli kohdatessani ihka ensimmäisen A-englannin kuuntelun ja sen idioottimaiset vastausvaihtoehdot. Ymmärsin kyllä tekstin, mutta vastausvaihtoehdot eivät liittyneet koko hommaan millään muotoa. Lottorivin ja sen tarkistamisen jälkeen totesin että tästä lähtien luotan ensimmäiseen vaistooni ja jätän sen ensimmäisen vastauksen paperiin, jos menen korjaamaan sen niin uusi vastaus on varmasti väärin.

Kotipotilaana

Mikä siinä on, että kurkkukivun iskiessä ei ole mitään lääkettä mikä auttaisi? Kaiken lisäksi olin juuri saanut hyvän lenkkeilybuumin päälle, mutta tottakai pamahdin kipeäksi. Koko päivä meni siis sängyn pohjalla maatessa, erilaisia flunssalääkkeitä testatessa ja Jali & Suklaatehdasta tuijotellessa. Kuumetta ei kuumemittarin mukaan ollut, vaikka minulla oli päällä kahdet housut ja huppari ja silti palelsi?

Löhöilyä häiritsi tieto lähenevästä koeviikosta. Tänäänkin olisi koulussa ollut Ruotsin tunnilla kuuntelukoeharjoitus, jota olisin todellakin kaivannut. Jenkeistä tulon jälkeen Ruotsi ei ole sujunut yhtään, puheen tuottaminen on ongelma tekstistä puhumattakaan. Ruotsin koe siis pelottaa toden teolla, vaikka kyseessä onkin vasta 3 kurssi.
Kipeänä olemisesta huolimatta minun on pakko mennä kouluun huomenna. Tiedossa on Englannin kuuntelukoe ja Ruotsin sanakoe, jotka voisin periaatteessa skipata, mutta siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Englannissa meillä on 2 kuuntelukoetta, joista parempi arvosana lasketaan kokeeseen kuunteluosuuden arvosanaksi. Haluan olla tekemässä molemmat, vaikka en hirveästi stressaakkaan kuunteluosuutta. Ruotsissa tekemättä jätetty sanakoe taas siirtyy kokeeseen, joten on helpompi käydä tekemässä se alta pois ja saada mielellään joku ihan ok numero.

Etukäteispelkoa ovat aiheuttaneet myös abi-kaverien kertomukset kirjoituksista, tai lähinnä kuunteluosioista. Yleisesti ottaen luotan itseeni Englannin kuunteluosuuden kanssa, joka minulla on edessä vuoden päästä, mutta takaraivossa muistuttaa kuitenkin pieni ääni että se ei välttämättä ole niin helppoa. Kuuntelut eivät ole arkipäiväisistä asioista ja niistä on tarkoituksella tehty hieman kieroja. Vaikka kuinka haluaisin hyvät pisteet, niiden saaminen tulee varmasti olemaan hankalaa.
Jos nyt kuitenkin eka yrittäisin selvitä siitä koeviikosta, jollaista mulla ei ole vuoteen ollut. Koeviikon jälkeen kaivataankin sitten lepoa ja jotain muuta ajateltavaa hetkeksi!

Oh, ja mun BB:n seuraaminen loppu kun Andy lähti vaikka kunnioitankin Andyn päätöstä. Sen sijaan paria nimeltämainitsematonta akkaa en siedä sitten yhtään.

What do I want?

1. BikBok 2. Canon 3. Stadium

1. Boyfriend-farkut! Olen näistä haaveillut jo aiemminkin, mutta himo on palannut. Näyttävät rennoilta ja helposti yhdisteltävissä olevalta vaatekappaleelta, eli juuri sellaiselta jota minä kaipaan vaatekaappiini. Varsinkin tuollainen rentolöysä-meininki olisi ihan toivottavaa, varsinkin koulussa.

2. Kamera. Nykyinen kamerani on kaikin puolin ihana ja mussukka ja rakas, mutta ajoittain jään kaipaamaan jotain enemmän. Varsinkin nyhrätessä ja wnb-taiteellista leikkiessä käsitarkennus (joka olisi putkessa!) olisi aivan ihana! Myös liikkuvia kohteita kuvatessa ns. perinteinen järkkärizoomi olisi helpompi ja vaivattomampi.
Kuvaassa esiintyvä Canon EOS 60D olisi aivan iiiiiihana, mutta rahat ei riitä joten taidan toistaiseksi vielä kuvailla rakkaalla powershotillani.

3. Collarit. Meenasin ensin kirjoittaa siistit collarit, mutta ehkä siisti ja collari ei kuitenkaan mene samaan sarjaan. Joka tapauksessa, tuollaiset Stadiumin Race Marinen collarit olisi aika jees! Sopivan chillit, mutta paremman näköiset kuin nykyiset collarini. Rakastuin noiden tummansinisten lisäksi viininpunaiseen ja hintakin olisi mun kukkarolle sopiva. Tosin mun tuurill joko a) niissä ei ole kokoja tai b) ne eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. veikkaan syvästi jälkimmäistä

1. The Great Gatsby -leffan. Yes, yes, yes ja vielä kerran yes! Olisin tilannut tämän jo ulkomailta silloin kun se julkaistiin Jenkeissä, mutta päädyin kärsimään ja odottamaan että se ilmestyisi Suomeen. Oh Gatsby! ♥

2. Ulkomaille. En ymmärrä mistä ykskaks voi iskeä näin hirveä matkakuume! Katselin jo sopivia matkoja, joille voisi lähteä ennen joulua. Lontoo kiinnostaisi, samoin Praha ja Budapest. Matkalle haluan nimenomaan ennen joulua, josta tulikin mieleeni että mulla on joulukuume. Odotan jo innolla joululomaa, lunta, suklaata ja lomaa. Jouluna on aina hyvä fiilis ja lomalla on kerrankin aikaa tehdä asioita joita haluaa.

3. Suklaata. Paheeni! Kuuluu osastolle 7 deadly sins! Minulla ei pitkään aikaan ole ollut hirveätä herkkuhimoa, mutta härreguud ei Fazerin siniselle voi sanoa ei! Mikään muu suklaa ei yksinkertaisesti maistu niin hyvälle. Jenkkisiskoni sanoi, että Fazer on hyvää koska se on hengittänyt Suomalaista ilmaa :D Totta tai ei, mutta paras suklaa ikinä!

Vuoden takaisia

Siitä on tasan vuosi kun puhelimeni soi ja sain kuulla isäntäperheestäni ensimmäisen kerran. Alkuun kaikki oli hiukan sekavaa ja muistan olleeni todella hämilläni. Olin yhtäaikaa iloinen ja surullinen, samalla asiat myös realisoituvat paljon. Tajusin että en nää ketään kavereistani vuoteen, taisin itkeä tätä pariin otteeseen. Muistan viettäneeni unettomia öitä ja keskustelleeni pitkälle yöhön asiasta kaverini kanssa (sori Katriina, I know et sun ois pitäny ehkä nukkuakki...).

En yleisesti ottaen ole puhunut ihan hirvittävän paljon vaihdostani koulussa. Tällä viikolla mietin kuitenkin että aika on todellakin mennyt nopeasti. Ei pelkästään vaihtovuoteni, vain myös ensimmäinen koulussa viettämäni jakso, koeviikkoon ei enää todellakaan ole paljoa aikaa. Välillä tuntuu, etten olisi ollut poissa ollenkaan. Jos minulla ei olisi todisteita Texasissa vietetystä ajastani, ajattelisin sen varmaan olleen vain outoa unta.

Jälkeenpäin mietettynä olen itse muuttunut melko paljon, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Muutosta on tapahtunut niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Monet asiat ovat myös vuoden aikana muuttuneet ja alan pikkuhiljaa tottua niihin. Jotkut asiat ja kaverisuhteet muuttuivat lopullisesti, jotkut on selvitetty ja samalla korjattu. En odottanut palaavani täysin samanlaiseen elämään kuin se oli lähtiessäni, mutta jonkinlaisessa shokkioutoudessa rullailtiin melko pitkään, vasta koulusta tullut rutiini normalisoi suurimman osan asioista. Ehkä tämä vielä tästä kohti koeviikkoa mennään ;)

Ainiin, tein pikku hienosäätöä kuvien kokoon. Tarkoituksena olisi tästä lähtien pitää kuvat hieman isompana. Todennäköisesti ulkoasuunkin on tulossa taas pientä ediointia, postaustahti alkaa taas vakiintua ja jonkinmoista erikoispostaustakin on luvassa. Jos rakkailla lukijoilla on jotain ehdotuksia postauksien sisällöstä niin niitä saa heitellä. Kysymyspostaus? Video? Jotain muuta?

Harrastebloggaajan pohdinnat

Tämän kertaiseen kirjoitukseen minua inspiroi ja kannusti avoimen työhakemuksen kohta harrastukset. Kaikki aiemmat kysymykset olivat piece of cake tähän verrattuna. Miksi sitten jäädyin tässä vaiheessa? Well, "virallisesti" harrastan tällä hetkellä vain ratsastusta. Kirjoitin sitten sen harrastuksille varattuun kohtaan, säälittävälle näytti.

Olen aina mieltänyt harrastamisen urheiluksi. En siis laske bloggailua tai valokuvausta harrastuksekseni, teen molempia vain omaksi ilokseni ja muiden kauhuksi. Tai suoraan sanoen, olen viimeaikoina laiminlyönyt molemmat näistä. En ole juurikaan käynyt valokuvaamassa mitään pitkään aikaan. Valokuvasin jenkeissä omaksi ilokseni paljon enemmän kuin Suomessa. Halusin tallentaa muistoja ja olla varma että säilytän ne. Suomessa kuvaamiseni rajoittuu niinkin tylsiin hetkiin kuin hevosvalokuvaus ja hevostapahtumat, jee?
En halua sanoa, että hevosten valokuvaaminen ei olisi haastavaa, sillä se on. Kuinka moni kisakuvaaja myöntää tämän; kisoissa kuvataan jotain tiettyä estettä tai tiettyä liikettä, jolloin kameran muistikortilla on monta erilaista hevosta tekemässä täysin samaa asiaa? Sama askelvaihe, sama hyppyvaihe, jos epäonnistut, kuva epäonnistuu ja on usein käyttökelvoton. Omalle luovuudelle ja kokeiluille ei paljoa jää pelivaraa. Lisätään tähän vielä ihanat hevosten omistajat, joiden hevosistahan ei sitten julkaista kuvia ilman lupaa ja ne ovat tottakai aina epäedustavia ellei kyseessä ole ammattikuvaaja. Tästä syystä siirryn kuvaamaan metsiä, eipä ole kukaan vielä tullut sanomaan että ompa ruma kuva meidän koivusta, miten kehtaat edes julkaista tuollaista! Eikä muuten yksikään tatti ole säikähtänyt naamaani tai sitä, että vedän kameran esiin. Voit myös vaikka laittaa kamerasi kiinni mustikkaan ja ottaa vaikka 10 kuvaa eikä mustikka suutu tai liikahda.

Entäs sitten bloggailu? Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli tallentaa muistoja, olla julkinen päiväkirja. Kirjoitin omaksi ilokseni, jossain vaiheessa se muuttui lukijoiden kalasteluksi ja kirjoittamisen ilo hävisi. Joskus ei innosta kirjoittaa, silloin en kirjoita, eniten ärsyynnyn jos joku käskee minua kirjoittamaan. Nykyään blogi on taas vain itselleni, kirjoitan ylös ajatuksia, muistoja ja mitä milloinkin. Ei tämäkään ole harrastus. Ei blogillani edes ole mitään aihetta, vaikka se jossain vaiheessa meenasi kallistua hyvin heppailupainotteiseksi. En halua tämän olevan hevosblogi, en halua tämän myöskään olevan pelkkä vaihtariblogi. Näiden syiden takia olen miettinyt uuden blogin perustamista, jos aloittaisikin kaiken ihan alusta ilman kategorisointia. Blogi olisikin vain minun blogini, ei lifestyle, ei hevostelu, ei vaihtari, ei mikään muu kuin oma blogini. Will see what happens..

Salilla käynti ja lenkkeily, hmm.. Aloitin saleilun vuoden tauon jälkeen samalla kun aloitin koulunkin. Tykkään käydä salilla ja pyrin menemään sinne 3 kertaa viikossa, valitettavan usein kuitenkin päädyn sinne vain kahdesti viikossa. Lenkkeilyn aloitin alusta taas tämän viikon alussa. Aloitin kaverini kanssa Sohvaperunan juoksukoulun joka ainakin minulle sopii ihan mainiosti. Kynnys lenkeille lähtemisessä ei ole korkea ja itse ainakin oman olon mukaan olen pidentänyt noita lenkkejä. 11vkon päästä minun, ikuisen juoksunvihaajan, pitäisi juosta 10km. Minun kohdallani motivaatiota nostaa se, etten lähtenyt haasteeseen yksin. Kaverille voi kerrata lenkin jälkeen koko lenkin ja fiilikset, luovuttaa ei voi koska kaveri potkii perseelle. Itselleni koko 10km juokseminen on vaan henkinen voitto, koska en ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Parin lenkin jälkeen voin kuitenkin jo sanoa että taisin viimein löytää lajin johon jäin koukkuun ja josta tykkään!

Lopulta vielä googlasin määritelmän harrastamiselle; Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio. Näin siis ikuisesta juoksun vihaajasta taisi tulla juoksun harrastaja, omaksi ilokseen kameraa näpräävästä tytöstä valokuvauksen harrastaja ja muiden kauhuksi kirjottavasta kakarasta harraste-bloggaaja. Ehkä mä en olekaan niin toivoton tapaus!