Yhdeksän

9, se on numero joka kuvastaa koulupäivieni määrää. 9, joista viimeinen viikko on finals-kokeita. Nyt alkaa pikkuhiljaa iskeä astetta karumpi totuus siitä, että myös lähtö lähestyy. Katsellessani postauksia syyskuulta nauran joillekkin asioille. Olen kirjoitellut sinne kaikkea, mikä oli minusta aivan ihmeellistä ja uutta ja nyt se on normaalia ja jokapäiväistä. Naurattaa myös kauhistelu kouluni koosta, siihenkin olen jo tottunut ja olen myös oppinut matelemaan ruuhkassa tunneilleni. Suurimman naurun aiheeni kuitenkin tuotti pakkauspulmani. Matkalaukkuni oli täynnä jo tänne tullessa ja kilot taisivat olla juurikin sallitut 20kg. Olen koko vuoden aikana kuvitellut, että vaatemääräni ei ole lisääntynyt koska joka päivä pohdin vaateongelmien kimpussa ("mulla ei oo mitään päällepantavaa!"). Päädyin kuitenkin tarkastelemaan komeroani, jossa myös rakas matkalaukkuni seisoo ja totesin että ei hemmetti, mitä mä teen näille kamoille. Shoppailen varmasti vielä ennen lähtöäni lisää, joten mukaan lähtevä tavaravuori on varmasti näkemisen arvoinen!

Koulun suhteen olen huomannut suurinpiirtein jo luovuttaneeni. Läksyjä ei tule, tai jos tulee niin en ole tietoinen niistä eikä opettajatkaan pahemmin niiden perään kysele. Ainoa aine, jossa olen jaksanut edes jotenkin panostaa, on valokuvaus. Palautin portfolioni perjantaina ja opettajani oli aivan innoissaan vaikkei edes ollut nähnyt sitä vielä. Enkussa yritän panostaa viimeisen esseen tekemiseen, vaikka innostus onkin melko matalalla. Rough draftini oli opettajani mielestä todella hyvä, vaikka tein sen edeltävänä yönä (lue: kirjoitin koomassa kolme sivua ihmeellistä tekstiä, jossa ei ole päätä eikä häntää).




Viikonloput on mennyt homeschool-kavereiden graduation-juhlissa. Yhdet partyt oli viime lauantaina, toiset tänään ja ensi viikolla vielä yhdet. Koska ryhmäkoot näissä graduation-tilaisuuksissa ovat pienet (10-12hlöä), ovat juhlat melko erilaiset. Tilaisuudessa näytetään ja jokaisesta valmistuvasta oppilaasta kuvashow, joka sisältää kuvia vauvaiästä nykyhetkeen. Jokainen valmistuva saa tottakai myös diploman, jonka omat vanhemmat käyvät ojentamassa lapselleen lavalla kyyneleisen puheen saattelemana.
Viime lauantaina osallistuimme myös graduation-iltajuhlaan, jotka olivat siis tanssit. Kyseiset tanssit kestivät puoleenyöhön, jonka jälkeen päädyimme kaveriporukalla vielä Soniciin yösnackeille. Kotona taisimme olla puoli kahden aikaan ja aamulla heräsimme tottakai pirteinä tyttöinä kirkkoon. Prom-viikonlopusta alkaen viikonloput on siis mennyt juhlimismerkeissä! :)

Vapaa-ajalla (ja koulussa, hups) olen seuraillut Suomen pelien tulospalvelua. Täällä ei kukaan juurikaan välitä lätkästä, joten lätkäkeskusteluja olen käynyt vähän vain muiden vaihtareiden kanssa. Pronssiottelussa toivon Leijonien todellakin pesevän USA:n, muuten saan kuulla asiasta kuittailua jostakin suunnalta! :D Ja Sveitsi voittoon finaalissa kiitos!

Huippuja vikoja kouluviikkoja kaikille Suomeen ja ofc kaikille vaihtareille myös!