Tuntuu ihan oudolta ajatella, että maanantaina pitäisi taas talsia lukion penkille Suomessa. Muistan miten vuosi sitten naureskelin ettei minun tarvitse tulla kouluun. Samalla odotin kokoajan lähtö- ja perhetietojani, olin jo melko varma että minut on unohdettu. Ärsyynnyin jatkuvista "etsä vielä tiedä", "no millos sä lähet" kysymyksistä. Syksyllä eniten toistama lauseeni taisi olla "en tiedä".
Viime syksy meni siis täysin odottaessa ja pakatessa. Samalla tavalla tämäkin syksy on mennyt, tavallaan. Olen odottanut että pääsen tapaamaan loputkin kaverini. Paluustani asti minulla on myös tavallaan ollut jotenkin odottava fiilis, ihan kuin jotakin puuttuisi. Ehkä tässä tapauksessa puuttuva palanen onkin yksinkertaisesti arki ja kaikki arkiset rutiinit. En päässyt kesätöihin, enkä tehnyt kesän aikana mitään ihmeellisempää. Roikuin tallilla ja yritin kehitellä jotain tekemistä, kotona ollessa tuntui että kävelen vaikka ympäri taloa että olisi jotain tekemistä.
Odotan siis koulun alkua melkeimpä innolla. En välttämättä sitä opiskelupuolta, joka saattaa olla melko laiskaa vuoden "loman" jälkeen, vaikka tiedän että minun pitäisi jo alkaa panostaa kirjoitustenkin takia. Odotan että nään kaverini ja tiedän taas miten asiat hoidetaan. Viimein myös kouluasioideni tekemisellä on jotain merkitystä.
Tämä tyttö suuntaa siis maanantaina ripsienlaiton kautta takaisin lukion penkille hyvinkin iloisena ja odottavana! Mites muut, joko koulu on alkanut? Onko fiilis odottava vai saisiko loma vielä jatkua? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti