Vuoden takaisia

Siitä on tasan vuosi kun puhelimeni soi ja sain kuulla isäntäperheestäni ensimmäisen kerran. Alkuun kaikki oli hiukan sekavaa ja muistan olleeni todella hämilläni. Olin yhtäaikaa iloinen ja surullinen, samalla asiat myös realisoituvat paljon. Tajusin että en nää ketään kavereistani vuoteen, taisin itkeä tätä pariin otteeseen. Muistan viettäneeni unettomia öitä ja keskustelleeni pitkälle yöhön asiasta kaverini kanssa (sori Katriina, I know et sun ois pitäny ehkä nukkuakki...).

En yleisesti ottaen ole puhunut ihan hirvittävän paljon vaihdostani koulussa. Tällä viikolla mietin kuitenkin että aika on todellakin mennyt nopeasti. Ei pelkästään vaihtovuoteni, vain myös ensimmäinen koulussa viettämäni jakso, koeviikkoon ei enää todellakaan ole paljoa aikaa. Välillä tuntuu, etten olisi ollut poissa ollenkaan. Jos minulla ei olisi todisteita Texasissa vietetystä ajastani, ajattelisin sen varmaan olleen vain outoa unta.

Jälkeenpäin mietettynä olen itse muuttunut melko paljon, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Muutosta on tapahtunut niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Monet asiat ovat myös vuoden aikana muuttuneet ja alan pikkuhiljaa tottua niihin. Jotkut asiat ja kaverisuhteet muuttuivat lopullisesti, jotkut on selvitetty ja samalla korjattu. En odottanut palaavani täysin samanlaiseen elämään kuin se oli lähtiessäni, mutta jonkinlaisessa shokkioutoudessa rullailtiin melko pitkään, vasta koulusta tullut rutiini normalisoi suurimman osan asioista. Ehkä tämä vielä tästä kohti koeviikkoa mennään ;)

Ainiin, tein pikku hienosäätöä kuvien kokoon. Tarkoituksena olisi tästä lähtien pitää kuvat hieman isompana. Todennäköisesti ulkoasuunkin on tulossa taas pientä ediointia, postaustahti alkaa taas vakiintua ja jonkinmoista erikoispostaustakin on luvassa. Jos rakkailla lukijoilla on jotain ehdotuksia postauksien sisällöstä niin niitä saa heitellä. Kysymyspostaus? Video? Jotain muuta?

Första veckan

Ensimmäinen arkiviikko on vähemmän iloisesti takana päin ja huomenna pitäisi jo iloisesti aloitella toista. Viikkoon on mahtunut paljon hämmennystä, iloa, surua ja ärsytystä. Tämä alkaa kuulostaa jo samalle kuin koulukurssini, mutta tällä kertaa kyse on ihan puhtaasti arkeen paluusta.

Hämmennystä ja samalla ärsytystä ovat aiheuttaneet kurssit. Ensimmäisen jakson kursseihini kuuluvat äi4, ku2, ena4, bi3, rub3 ja fi1. Varsinkin ruotsi ja filosofia ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja mielitekoa skippailuun. Ruotsia en vaihtovuoteni jälkeen ole puhunut kertaakaan, enkä myöskään ymmärrä yhtään. Päätin ensimmäisen viikon Ruotsin paluu-opintojen pohjalta, että en tule sitä kirjoittamaan. Kirjoitettavien listassa on tällä hetkellä äidinkieli, matematiikka (lyhyt), Englanti (pitkä), psykologia, biologia ja kemia. Katsotaan mitä tästä combosta tulee!

Toinen hämmennyksen, ärsytyksen, surun ja ilon aiheuttaja ovat olleet ihmiset. Vaihdossa ollessani jäin siis vuoden jälkeen kavereistani. Koulun aloittaminen on siis lähinnä tuntunut siltä, kuin olisin uudelleen vaihdossa. Uusia ihmisiä on joka paikassa, ihmiset vaihtuvat ympärillä kokoajan. Kouluaikana en kerkeä näkemään kavereitani juuri ollenkaan. Ehkä tämäkin tasoittuu parin viikon sisällä, kun alkaa tulla enemmän tuttuja myös nykyisistä kurssilaisista :)

Viikkoon mahtui myös aidosti iloisia asioita, joista instagram-tilini seuraajat ainakin jo tiesivät. Maanantaina ennen koulun alkua kävin viimein ottamassa ripsienpidennykset! Aikaa meni joku 1,5h mutta olen enemmän kuin tyytyväinen näihin! Olen suoraan sanoen rakastunut ♥ Sain myös viimein ajokorttini. Nauroin jo kavereilleni, että vissiin en ole hyvä kuski aurinkoisella säällä. Inssissäni nimittäin satoi vettä samaan tapaan kuin inssissäni Jenkeissä ja läpihän se sielläkin meni!
Viimeinen ilonaihe oli pienet karvapallot, koiranpennut. Kävimme vanhempieni kanssa tutustumaan erään kasvattajan luona Ranskanbulldogeihin ja rakastuin rotuun ihan täysin. Nyt sitten kyttäillään millasia pentuja olisi mahdollisesti ensi keväänä tulossa ja lueskellaan lisää Ranskiksista ;)

Viimeisiä viedään

Olen taas moneen otteeseen yrittänyt aloittaa postauksen kirjoittamisen, mutta tuntuu ettei ajatuksia saa kasattua mitenkään järkevästi. En haluaisi myöntää itselleni, että vaihtarivuoteni alkaa oikeasti olla lopussa. Menen huomenna viimeisen kerran kouluun ja en jotenkin itse tajua sitä yhtään. Jos taas mietin asiaa liikaa, alkaa itkettää liikaa. Toisaalta taas olen onnellinen, sillä perheeni ja paras kaverini tulevat tänne ensi viikolla.

Viimeinen kouluviikkoni on mennyt kokeiden parissa. Maanantaina ei ollut koulua, mutta keskiviikkona aloitimme koeurakkamme. Kyseessä on siis finalsit, eli loppukokeet kaikista aineista. Suurimmassa osassa aineistani kokeet on väkisin tehty ihan superhelpoiksi. Culinary artsissa "kokeemme" oli open book, matikassa saimme kysymykset etukäteen, hissassa saimme puolet vastauksista etukäteen. Tällä hetkellä tiedossa olevista arvosanoistani kaikki ovat yli 90. Huomenna on vielä jäljellä viimeinen kokeeni, eli valokuvaus. Sen jälkeen on aika sanoa adios SV!

Aloitin myös hiukan pakkaamista tällä viikolla. Olen kokoajan elänyt siinä uskossa, että minulla ei ole paljoa tavaraa. Totuus kuitenkin iskeytyi naamaan viimeistään tässä vaiheessa:


Olin siis tuohon mennessä pakannut vasta vaatteeni. Tavaroita on 2 laatikollista ja 1 matkalaukullinen. Tässä vaiheessa laitoin puolihätäisen ja puoliksi naureskelevan sähköpostin äidilleni kuvan kera ja kysyin miten nämä tuodaan Suomeen. Vastaus sai minut nauramaan vielä enemmän; "Ei sinulla noin paljon tavaraa voi olla!". No odotappa vain äiti, ne oli vaan mun vaatteet ♥

Mun perhe tosiaan tulee tänne ensi tiistaina. Tarkoituksena olisi olla San Antoniossa 15pv asti ja käydä ehkä Dallasissa tai Austinissa tai ajella jopa Corpus Christiin. 15pv lähtee sitten lento ja mennään perheen kanssa NYCiin jossa ollaan pari päivää ja sitten pitäsi jo palata Suomeen :( En ole vielä itse tajunnut että lähtö on noin lähellä, enkä siitä juurikaan halua puhua. Tuntuu, että olisi ihan hirveästi tekemistä vielä ennen lähtöä. Pitää hoitaa pieniä käytännön asioita, kuten pakkaus, kamojen postitus ja kännykkäliittymän sulkeminen. Host-perheelle pitäisi keksiä jotain kivaa ylläriä, kaverit pitäisi kerkeä hyvästellä ja goodbye-partyt järkätä. Vikat viikot ja päivät siis todennäköisesti ovat melko kiireisiä. Koitan kuitenkin saada jotain aikaan bloginkin puolelle! :)

Uusi uudempi uusin

ULKOASU! Tappelin riittävän kauan sen edellisen ulkoasun kanssa joten päädyin takaisin yksinkertaisempaan ulkoasuun. Mitä tykkäätte? Samalla lisäsin tonne sivupalkkiin instagram-tilini ja sähköpostini. Instagramissa saa alkaa seuraamaan ja sähköpostiin voi laittaa juttuja/kysymyksiä vaihtoon liittyen :)

Täällä päin meni taas yksi kouluviikko rennommissa merkeissä. Olin maanantaina koulussa ihan kunnollisen päivän, tiistaina puolikkaan päivän TAKS-kokeiden takia ja keskiviikon ja torstain kotona. Minua on jo päälle viikon vaivannut ärsyttävä kevätflunssa, joka ei ota loppuakseen millään. Kaikki alkoi pelkällä kurkkukivulla, mutta nyt seuraksi on myös tullut järkyttävä yskä johon ei meinaa auttaa mikään.

Keskiviikkona päädyin harjoittelemaan autolla ajamista, sillä dad kysyi minua kuskikseen hänen hoitaessaan työjuttuja. Huristelin siis menemään pitkin San Antonion 4-kaistaisia moottoriteitä ja treenasin myös hiukan parkkeerausta. Käytiin myös armeijan alueella ja pääsin näkemään mitä eläimille otetuista koepaloista tehdään. Tutkin myös koepaloja mikroskoopilla. Ajaminen tuntuu jo ihan luontevalta, vaikkakin neljän ruuhkassa vähän jännitti kun autoja oli jokapuolella. Saan ensi kuussa mennä suorittamaan ajokokeeni, johon olen menossa ihan hyvillä mielin. Ainoa asia mikä kaipaa treeniä on parallel parking. Kokeilimme sitä dadin kanssa keskiviikkona ja se sujui ihan hyvin. Aion kuitenkin treenata sitä ennen ajokoetta.



Perjantai ja lauantai menivät hyvissä merkeissä host-momin ja siskon kanssa hengaillessa. Perheemme miehet lähtivät perjantaina men's retreat leirille, joka oli siis kirkon järkkäämä viikonloppu vain miehille. Kävimme momin kanssa kahdestaan leffassa ja ostamassa minulle promiin kengät ja laukku. Molemmat ostokset oli ihan huikeat ja huippuhyvässä alennuksessa ja olen todella tyytyväinen molempiin ostoksiini! Kenkiin olen jo rakastunut syvästi!

mun 12cm rakkaudet

Kävimme myös katsomassa homeschool-kavereidemme näytelmän, joka oli uudistettu versio Shakespearen Much Ado About Nothingista. Näytelmä oli huippuhauska ja kaikki näyttelijät olivat todella lahjakkaita! Valitettavasti kyseisestä näytelmästä ei minulla ole ainuttakaan kuvaa, sillä kiirehdimme näytelmään suoraan erään kaverimme synttäripartyistä. Viikonloppu on siis ollut kaikinpuolin melko kiireinen. Kohta lähden vielä käristämään itseäni veljen baseball-peliin ja haaveena olisi saada pientä ruseketusta aikaiseksi ennen ensi viikonloppuna (!!!!!!!) olevaa "promia" ;)



Pakko vielä lisätä tämä kuvasarja teille. Kipeänä ollessani päädyin katsomaan leffaa meidän ihanaakin ihanamman bulldogin Junen kanssa. Meidän pallero sitten alkoi kieriä lattialla ja voin sanoa että oli aika koomisen näköistä kun hiukan lihavahko bulldog röhkii ja yrittää päästä kierimään ympäri... I just love this dog ♥

Puhelimen tyhjennystä ja kuulumisia

En ole taas viimeaikoina jaksanut kantaa kameraa mukana minnekkään, joten olen kuvannut jonkun verran puhelimalla. Koulussakin on, varsinkin Culinary Arts:n tunneilla, tullut napattua joitain kuvia :D

Chef Voutilainen valmiina valmistamaan tiramisun

Valmis tiramisu

söpöt aussijätkät kävi esiintymässä meiän youth groupille ;)

Luetaan enkussa The Great Gatsbyä ja oon kerranki innoissani jostain kouluhommasta! Meidän piti tehdä jostain valitusta kohtauksesta sarjakuva, joten päästin mun sisäisen taiteilijan irti... (believe or not, olisin voinu saaha tästä järkyttävämmänki näkösen! Onneks mulla on Suomessa piirtotaitoset kaverit jotka tekee piirtämishommat mun puolesta!)

Tämä viikko menee taas koulun kanssa rennommissa merkeissä. Muut juniorit joutuvat ottamaan taas TAKS-kokeita, joten menen ti-to kouluun vasta 11.25. Vaihtarin elämää ei sen enempää!