Ensimmäinen viikko kotona on mennyt hiukan totutellessa kaikkeen normaaliin, pari ensimmäistä aamua olivat todella sekavia enkä vieläkään osaa uskoa että olen jo Suomessa (saatika että olisin ollut vuoden poissa). Yritän keksiä kokoajan itselleni jotain tekemistä, sillä tuntuu että kyllästyn jos istun viisikin minuuttia kotona tekemättä mitään.
Juhannus meni rauhallisissa merkeissä parhaan kaverin kanssa mökkeillessä. Otin vähän pehmeämmän laskun "normaalin elämään", sillä eristäydyin pariksi päiväksi mökille ennen kuin aloitin tekemään mitään. Maanantaina piti kuitenkin aloittaa käytännönasioiden selvittely, eli puhelin toimimaan ja autokoululle kyselemään ajokorttiasiota. Suoritin siis jenkeissä ajokortin ja autokoulun veikkaus oli, että saisin Suomessa ajokortin melko helposti. Kävin sitten keskiviikkona poliisilaitoksella, josta tuli tyly vastaus; "tuohan ei kelpaa edes wc-paperiksi". Menin sitten vähän hiljaiseksi, anteeksi kuinka? Tarkistamme isäni kanssa asian vielä uudelleen, mutta todennäköisesti ajokortistani ei tule minkäänlaista hyvitystä Suomen autokoulua koskien. Suomeksi sanoen, sain Jenkeissä Suomen kansalaisena helpommin ajokortin kuin Suomessa Suomen kansalaisena, way to go Finland!
Koko viikko on mennyt myös heppaillessa. Koska minulla ei ollut mitään muutakaan tekemistä, tuppauduin kaverini mukaan tallille ja kävin myös yhdellä ratsastustunnilla. Ratsastustuntia ennen kävin ostamassa uudet ratsastushanskat, sillä vanhani olivat mystisesti kuluneet rei'ille vuoden aikana. Siskoni oli siis poissaoloni aikana käyttänyt ja rikkonut hanskani, sekä raippani. Myös kengät olivat käytetyn näköiset. Loppujen lopuksi Suitsisopista lähti mukaan uudet mustat Roecklin hanskat ja varasin itselleni kauan himoitut nahkasaappaat. Saappaat ovat Equipagen Amalfit, joihin rakastuin heti kun sain ne jalkaani! Saappaat pääsevät ensimmäiselle koetukselleen ensiviikolla.
Ratsastustunti oli torstaina ja ei voi sanoa kuin huhhuh! Oikeaoppinen istunta ja apujen käyttö, mitä ne on? Tein ainakin jonkinmoisen löydöksen hukassa olleiden lihasten kanssa pienen jumin ja lihaskivun perusteella. Itse tunnista taas jäi käteen miete että ei hemmetti nyt treeniä ja vähän äkkiä!
Sain alleni todella mukavan, herkän ja varman otuksen. Ukkosen jyrinä ei tätä ponia heilauttanut mihinkään suuntaan joten pääsin rentoutumaan sopivasti ja keskittymään omaan istuntaani ja itse tehtävään melko hyvin. Olen yleensä melko jännittäjä, eli jos hevonen jännittää niin jännitän itse kahta kauemmin mikä taas aiheuttaa hevoselle lisää jännittymistä enkä pysty itse keskittymään mihinkään. Nyt kuitenkin luotin ettei poni hölmöile ja pääsin keskittymään. Tehtävänämme oli ympyrä-kahdeksikko, jossa taivuttelimme ja väistätimme hevosia. En ymmärrä miten niinkin yksinkertainen asia kuin pidäte ulko-ohjalta tuntui aivan rakettitieteeltä kesken väistöjen? :D Ei herranjestas sentään! Onneksi sain varattua lisää tunteja itselleni, ehkä mä vielä opin.
Loppujen lopuksi tunnista jäi kuitenkin ihan hyvä maku (ja lihaskipu!), tykkäsin ratsustani todella paljon. Tästä on hyvä lähteä taas jatkamaan.
Lauantaina olin kuvaamassa Kuopion Ratsastajien kansallisissa estekilpailuissa. Osa kuvista on ihan onnistuneita, osa taas täydellisiä katastrofeja. Tarkennuksia oli kaikkialla muualla kuin hevosissa ja suurimmassa osassa kuvista olin painamassa laukaisinta armottomasti liian myöhässä! Olen kuitenkin tyytyväinen että sain edes jotain onnistuneita otoksia sekaan, mutta minun tuurillani kuviani pyytäneistä ratsukoista ei tullut mitään järkevää aikaan (pahoittelut siitä!). Ehkä tämäkin vielä tästä, treeniä kameran käyttöön ja lisää kuvia linssiin!
Alla vielä pari otosta KuoRilta, mukaan tarttuneet KL:n saapassukat ja supersöpö pikkukoira.
Lisää kisakuvia voi katsoa täältä, jos haluat kopioida kuvia omaan käyttöösi, ota yhteyttä: annnavou(a)gmail.com
Nyt takaisin Sorsasaloon kuvaamaan luokat 125cm ja 135/125cm, hejdå!
