Yhdeksän

9, se on numero joka kuvastaa koulupäivieni määrää. 9, joista viimeinen viikko on finals-kokeita. Nyt alkaa pikkuhiljaa iskeä astetta karumpi totuus siitä, että myös lähtö lähestyy. Katsellessani postauksia syyskuulta nauran joillekkin asioille. Olen kirjoitellut sinne kaikkea, mikä oli minusta aivan ihmeellistä ja uutta ja nyt se on normaalia ja jokapäiväistä. Naurattaa myös kauhistelu kouluni koosta, siihenkin olen jo tottunut ja olen myös oppinut matelemaan ruuhkassa tunneilleni. Suurimman naurun aiheeni kuitenkin tuotti pakkauspulmani. Matkalaukkuni oli täynnä jo tänne tullessa ja kilot taisivat olla juurikin sallitut 20kg. Olen koko vuoden aikana kuvitellut, että vaatemääräni ei ole lisääntynyt koska joka päivä pohdin vaateongelmien kimpussa ("mulla ei oo mitään päällepantavaa!"). Päädyin kuitenkin tarkastelemaan komeroani, jossa myös rakas matkalaukkuni seisoo ja totesin että ei hemmetti, mitä mä teen näille kamoille. Shoppailen varmasti vielä ennen lähtöäni lisää, joten mukaan lähtevä tavaravuori on varmasti näkemisen arvoinen!

Koulun suhteen olen huomannut suurinpiirtein jo luovuttaneeni. Läksyjä ei tule, tai jos tulee niin en ole tietoinen niistä eikä opettajatkaan pahemmin niiden perään kysele. Ainoa aine, jossa olen jaksanut edes jotenkin panostaa, on valokuvaus. Palautin portfolioni perjantaina ja opettajani oli aivan innoissaan vaikkei edes ollut nähnyt sitä vielä. Enkussa yritän panostaa viimeisen esseen tekemiseen, vaikka innostus onkin melko matalalla. Rough draftini oli opettajani mielestä todella hyvä, vaikka tein sen edeltävänä yönä (lue: kirjoitin koomassa kolme sivua ihmeellistä tekstiä, jossa ei ole päätä eikä häntää).




Viikonloput on mennyt homeschool-kavereiden graduation-juhlissa. Yhdet partyt oli viime lauantaina, toiset tänään ja ensi viikolla vielä yhdet. Koska ryhmäkoot näissä graduation-tilaisuuksissa ovat pienet (10-12hlöä), ovat juhlat melko erilaiset. Tilaisuudessa näytetään ja jokaisesta valmistuvasta oppilaasta kuvashow, joka sisältää kuvia vauvaiästä nykyhetkeen. Jokainen valmistuva saa tottakai myös diploman, jonka omat vanhemmat käyvät ojentamassa lapselleen lavalla kyyneleisen puheen saattelemana.
Viime lauantaina osallistuimme myös graduation-iltajuhlaan, jotka olivat siis tanssit. Kyseiset tanssit kestivät puoleenyöhön, jonka jälkeen päädyimme kaveriporukalla vielä Soniciin yösnackeille. Kotona taisimme olla puoli kahden aikaan ja aamulla heräsimme tottakai pirteinä tyttöinä kirkkoon. Prom-viikonlopusta alkaen viikonloput on siis mennyt juhlimismerkeissä! :)

Vapaa-ajalla (ja koulussa, hups) olen seuraillut Suomen pelien tulospalvelua. Täällä ei kukaan juurikaan välitä lätkästä, joten lätkäkeskusteluja olen käynyt vähän vain muiden vaihtareiden kanssa. Pronssiottelussa toivon Leijonien todellakin pesevän USA:n, muuten saan kuulla asiasta kuittailua jostakin suunnalta! :D Ja Sveitsi voittoon finaalissa kiitos!

Huippuja vikoja kouluviikkoja kaikille Suomeen ja ofc kaikille vaihtareille myös!

Second place is not a defeat...

... it is a stimulation to get better. It makes you even more determined.

Kuten jo olen aiemmissa postauksissani maininnut, eräs oppiaineistani on valokuvaus. Noin kuukausi sitten opettajani ilmoitti haluavansa joitain kuvistani Risin Star valokuvauskilpailun portfolioihin. Kuviani laitettiin muistaakseni kolmeen eri portfolioon ja jos oikein muistan niin kuviani laitettiin yhteensä 5kpl. Saimme tulokset takaisin kolmen portfolion osalta ja samalla myös hiukan kommenttia kaikista kuvista.

Ensimmäisen portfolion aihe oli urheili, jossa minulla oli 2 kuvaa. Toinen kuva oli tyttöjen jalkapallopelistä ja toinen siskoni swim-meetistä. Minun osaltani kommentit olivat ensimmäisestä kuvasta "hyvin napattu liikekuva, näyttää actionin hyvin" ja uintikuvasta "hyvä uintikuva, uimarin kasvot saatu kaapattua hyvin kuvaan". Kokonaisuudessaan koulumme tuli portfoliolla neljänneksi ja saimme kunniamaininnan.

muokkaamattomat versiot

Toisen portfolion aihe oli photo journalism, eli tarkoituksena oli kertoa tarina. Koulumme lähettämän tarinan aihe oli San Antonion historia ja kuolleiden kunnioittaminen. Tässä kategoriassa minulla oli mukana yksi kuva. Kokonaisuudessaan portfoliomme sijoittui taas neljänneksi ja saimme kunniamaininnan.


Viimeinen portfolio oli aiheeltaan luonto ja maisemat. Tässä portfoliossa minulla oli taas mukana 2 kuvaa. Toinen kuva oli aivan alkuvuodestani eläintarhassa otettu lintukuva ja toinen vaellusretkellämme otettu auringonnousu kuva. Tulimme tällä portfoliossa kategoriassamme kolmanneksi!


Kuvat tulevat jossain vaiheessa ilmestymään ATPI:n Risin Star sivuille, eli jos kiinnostaa niin sieltä voi katsella lisää :)

Näiden lisäksi minua haluttiin vielä haastatella koulumme lehteen, koska eräs kuvistani haluttiin julkaista siellä. En tosiaankaan odottanut mitään haastattelua, joten en juurikaan osannut kertoa mitään kuvastani. Saa nähdä mitä tekstiä sinne lehteen on sitten taiottu, kun en onnistunut itse sanomaan kuvastani mitään :D


Kuvauskilpailun lisäksi järjestimme culinary artsissa leikkimielisen kakkukilpailun. Voittajalla oli mahdollisuus saada vapautus loppuvuoden tiskeistä. Lähdimme ryhmämme kanssa voittajafiiliksellä mukaan, koska tiskien peseminen ca:ssa on ihan tuskaa sillä niitä kertyy yleensä ihan hirveä määrä! Valitsimme kakkumme aiheeksi kukat ja koristelimme sen sokerimassalla. Jouduimme koristelemaan kakkumme sormet jäässä walk in pakastimessa, sillä se meinasi uhkaavasti sulaa. Tuomarointihetkellä kakkumme hikoili melko paljon, jonka takia värit hiukan levisivät eikä se ollut kovin edustavassa kunnossa. Tulimme kuitenkin toiseksi, mihin olimme tyytyväisiä. Opettajamme myös kertoi meille meidän kakkumme olleen hänen ehdoton suosikkinsa! :)

Alla kakkuskaban satoa kuvina. 

Prom

Jotenkin omalta osaltani välttelin tätä postausta. En siksi etteikö minulla olisi ollut huippumahtavaa, vain sen takia etten halua myöntää itselleni että prom on oikeasti jo takana päin. En myöskään halunnut kirjoittaa postausta, koska en osaa kertoa miten mahtavan upean hauskaa minulla oli ja miten äärettömän iloinen olen kaikista niistä ihanista ihmisistä, joihin olen tutustunut täällä ja joiden kanssa sain viettää aivan upean mahtavan mielettömän päivän josta olen unelmoinut jo monta vuotta!

Aloitin lauantai-aamuni kampaajalla, joka oli klo. 10.30. Minulla oli mukana kuvia hiustyyleistä, jollaisia olin ajatellut ja kampaaja teki aivan mielettömän upeata työtä hiuksieni kanssa! Kotiin tullessani katselin vain hiuksiani ja jopa soitin nopean facetimen siskolleni Suomeen.


Neljän aikaan menimme tyttöporukalla kaverimme Saran luo valmistautumaan. Osa laittoi hiuksensa itse siellä samalla kun juttelimme ja meikkasimme sekä tottakai pukeuduimme mekkoihimme. Vanhemmat olivat paikalla "sähläämässä" ja tarjoamassa vettä ja varmistamassa että kaikki on okei ja löydämme tarvittavat meikit ja meikinpoistoaineet ja hiustenlaittojutut. Myöhemmin myös porukkamme pojat ilmestyivät paikalle ja siinä vaiheessa iski jo hiukan paniikki, sillä kellään meistä ei ollut vielä mekot päällä ja meikkailu ym. oli kesken. Saimme kuitenkin itsemme valmiiksi ja menimme porukalla ottamaan kuvia. Vanhempia oli paikalla paljon joten kuviakin otettiin kiitettävä määrä. Seisoskelimme, istuimme, hölmöilimme ja tottakai myös hymyilimme paljon. Have to say että kuvat ovat upeita, pojat ovat komeita ja tytöt kauniita :)


Olimme päättäneet että emme mene viralliseen prom-juhlaan koska se on lame, kallis ja siellä ei ole kaikki ihmiset joiden kanssa haluamme promia viettää, porukkaamme kuului siis myös homeschool-kavereitamme. Kuvien oton jälkeen otimme suunnaksi San Antonion keskustan. Olimme jo varanneet 15hlön porukallemme pöydän Brasilialaisesta pihvipaikasta. Kyseinen paikka olikin melko täynnä kun saavuimme sinne. Paikalla oli myös 2 muuta prom-ryhmää meidän koulustamme.
Paikka oli todellakin pihvipaikka! Kyseisenä iltana menuun kuului 16 erilaista lihaa, joita tarjoiltiin suoraan lautaselle. Söimme siis itsemme ähkyyn niin pihveillä kuin ribseillä ja kanalla, myös lammasta tuli maistettua ja kaikesta en ollut ihan varmaa mitä söin. Ruoka oli way too good ja seura vielä parempaa!


Ruokailun jälkeen suuntasimme putputille pelaamaan hiukan minigolffia. Tässä vaiheessa suurin osa tytöistä päätti heittää korkkarit nurkkaan ja vetää avojaloin. Itsekin kuuluin tähän ryhmään sillä jalat huusivat hoosiannaa. Pelailtiin kahdessa ryhmässä leikkimielisesti jonkun aikaa. Yritimme laskea pisteitäkin, mutta loppujen lopuksi kaikki vain huijasivat joten pisteiden lasku oli turhaa.

Putputin jälkeen tulimme meille after partyille. Sisko oli laittanut ulkona olevalle parvellemme jouluvaloja ja olimme kantaneet ylös tuoleja sekä musiikintoistolaitteet. Mom oli tehnyt meille punchin joka myös roudattiin yläkertaan. Tanssimme siellä hiukan, juttelimme, otimme kuvia ja pidimme hauskaa. Tytöt jäivät meille yöksi, mutta viimeiset pojat lähtivät meiltä kolmen aikaan aamuyöllä. Tämän yritimme painua tyttöjen kanssa nukkumaan, mutta jouduimme etsimään ensin vaatetuksen sunnuntai-aamun kirkkoa varten. Alkuperäinen idea oli, että olisimme menneet prom-mekoissa kirkkoon mutta päädyimme kuitenkin etsimään normaalit mekot päälle.


En todellakaan kadu sitä, että emme menneet koulumme promiin. "Non-prom" porukkamme oli aivan mahtava ja koko päivä oli yksinkertaisesti paras! En halua uskoa että prom on nyt oikeasti takanapäin, sillä olimme suunnitelleet sitä jo kauan siskoni kanssa ja itse olin haaveillut siitä niin kauan. En myöskään halua miettiä, että seuraavan kerran kun vedän tuon mekon päälleni en ole enää täällä..

Letting go ain't easy

Mun on nyt pakko jakaa eräs teksti teille. Bongasin tän Ainolta facebookista ja pitää myöntää et tuli vähän tippa linssiin.

"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.
In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left. We will leave our best friends to return to our best friends.
We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last summer and every summer before. We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday. As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.
You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.
Who will you call first?
What will you do your first weekend home with your friends?
Where are you going to work?
Who will be at the party Saturday night?
What has everyone been up to in the past few months?
Who from school will you keep in touch with?
How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?
Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.
We now know the meaning of true friendship.
We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.
We've left our worlds to deal with the real world.
We've had our hearts broken, we've fallen in love.
There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.
Just weeks from now we will leave.
Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.
No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this summer, and hopefully years to come.
We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.
Just weeks from now we will arrive.
Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.
We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year. We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.
In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close. And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.
In just weeks."

Oma paluuni on vasta kesäkuun loppupuolella, mutta silti paluupäivä tulee aivan liian pian. Keskiviikkona alkoi viimeinen kokonainen kuukauteni Texasissa. Vaikka välillä tuntuu ettei kaikki ole mennyt ihan nappiin ja jossain vaiheessa olin jopa puolivalmis lähtemään kotiin, niin viimeaikaiset tuntemukset ovat kyllä olleet täysin erilaiset. Tottakai olen innoissani että pääsen näkemään perheeni ja kaverini, mutta silti lähteminen tulee olemaan vaikeata.

Tänne tullessani tiesin tasan tarkkaan että palaan Suomeen vuoden lopussa. Tiesin että asiat eivät siellä tule todennäköisesti pahemmin muuttumaan, parhaat kaverini ja perheeni tulee olemaan edelleen samassa paikassa ja koska asun Suomessa, palaan sinne pidempiaikaisesti. Täältä lähtiessäni en tiedä milloin näen jenkkikavereitani seuraavan kerran, en tiedä milloin tulen käymään täällä tai milloin he tulevat (jos tulevat) käymään Suomessa. En myöskään todennäköisesti pääse enää takaisin pidempiaikaisesti.

We♥it

Yritetään mennä näillä fiiliksillä! Pitää vain ajatella kaikkea kivaa mitä Suomessa odottaa ja että tulen näkemään Jenkkikavereitani varmasti vielä uudelleen. Pitää nauttia loppuvuosi kun vielä pystyn! :)

Uusi uudempi uusin

ULKOASU! Tappelin riittävän kauan sen edellisen ulkoasun kanssa joten päädyin takaisin yksinkertaisempaan ulkoasuun. Mitä tykkäätte? Samalla lisäsin tonne sivupalkkiin instagram-tilini ja sähköpostini. Instagramissa saa alkaa seuraamaan ja sähköpostiin voi laittaa juttuja/kysymyksiä vaihtoon liittyen :)

Täällä päin meni taas yksi kouluviikko rennommissa merkeissä. Olin maanantaina koulussa ihan kunnollisen päivän, tiistaina puolikkaan päivän TAKS-kokeiden takia ja keskiviikon ja torstain kotona. Minua on jo päälle viikon vaivannut ärsyttävä kevätflunssa, joka ei ota loppuakseen millään. Kaikki alkoi pelkällä kurkkukivulla, mutta nyt seuraksi on myös tullut järkyttävä yskä johon ei meinaa auttaa mikään.

Keskiviikkona päädyin harjoittelemaan autolla ajamista, sillä dad kysyi minua kuskikseen hänen hoitaessaan työjuttuja. Huristelin siis menemään pitkin San Antonion 4-kaistaisia moottoriteitä ja treenasin myös hiukan parkkeerausta. Käytiin myös armeijan alueella ja pääsin näkemään mitä eläimille otetuista koepaloista tehdään. Tutkin myös koepaloja mikroskoopilla. Ajaminen tuntuu jo ihan luontevalta, vaikkakin neljän ruuhkassa vähän jännitti kun autoja oli jokapuolella. Saan ensi kuussa mennä suorittamaan ajokokeeni, johon olen menossa ihan hyvillä mielin. Ainoa asia mikä kaipaa treeniä on parallel parking. Kokeilimme sitä dadin kanssa keskiviikkona ja se sujui ihan hyvin. Aion kuitenkin treenata sitä ennen ajokoetta.



Perjantai ja lauantai menivät hyvissä merkeissä host-momin ja siskon kanssa hengaillessa. Perheemme miehet lähtivät perjantaina men's retreat leirille, joka oli siis kirkon järkkäämä viikonloppu vain miehille. Kävimme momin kanssa kahdestaan leffassa ja ostamassa minulle promiin kengät ja laukku. Molemmat ostokset oli ihan huikeat ja huippuhyvässä alennuksessa ja olen todella tyytyväinen molempiin ostoksiini! Kenkiin olen jo rakastunut syvästi!

mun 12cm rakkaudet

Kävimme myös katsomassa homeschool-kavereidemme näytelmän, joka oli uudistettu versio Shakespearen Much Ado About Nothingista. Näytelmä oli huippuhauska ja kaikki näyttelijät olivat todella lahjakkaita! Valitettavasti kyseisestä näytelmästä ei minulla ole ainuttakaan kuvaa, sillä kiirehdimme näytelmään suoraan erään kaverimme synttäripartyistä. Viikonloppu on siis ollut kaikinpuolin melko kiireinen. Kohta lähden vielä käristämään itseäni veljen baseball-peliin ja haaveena olisi saada pientä ruseketusta aikaiseksi ennen ensi viikonloppuna (!!!!!!!) olevaa "promia" ;)



Pakko vielä lisätä tämä kuvasarja teille. Kipeänä ollessani päädyin katsomaan leffaa meidän ihanaakin ihanamman bulldogin Junen kanssa. Meidän pallero sitten alkoi kieriä lattialla ja voin sanoa että oli aika koomisen näköistä kun hiukan lihavahko bulldog röhkii ja yrittää päästä kierimään ympäri... I just love this dog ♥

Kuvaskaba

Käytän nyt törkeästi blogiani hyödyksi tässä. Mutta käykää äänestämässä kuvaani Rajalan kuvaskabassa :) Muistakaa myös lähettää joku oma kuvanne, sillä pääpalkintona on Canon EOS 700D järjestelmäkamera.



Äänestä



Äänestä

Puhelimen tyhjennystä ja kuulumisia

En ole taas viimeaikoina jaksanut kantaa kameraa mukana minnekkään, joten olen kuvannut jonkun verran puhelimalla. Koulussakin on, varsinkin Culinary Arts:n tunneilla, tullut napattua joitain kuvia :D

Chef Voutilainen valmiina valmistamaan tiramisun

Valmis tiramisu

söpöt aussijätkät kävi esiintymässä meiän youth groupille ;)

Luetaan enkussa The Great Gatsbyä ja oon kerranki innoissani jostain kouluhommasta! Meidän piti tehdä jostain valitusta kohtauksesta sarjakuva, joten päästin mun sisäisen taiteilijan irti... (believe or not, olisin voinu saaha tästä järkyttävämmänki näkösen! Onneks mulla on Suomessa piirtotaitoset kaverit jotka tekee piirtämishommat mun puolesta!)

Tämä viikko menee taas koulun kanssa rennommissa merkeissä. Muut juniorit joutuvat ottamaan taas TAKS-kokeita, joten menen ti-to kouluun vasta 11.25. Vaihtarin elämää ei sen enempää!

Shattered Dreams

Tällä viikolla koulussamme oli taas kahden päivän teemapäivä alaikäisten alkoholin juomiseen ja humalassa ajamiseen liittyen. Nimellä "Shattered Dreams" liikkuva ohjelma alkoi torstai-aamuna keskusradiosta tulleen "911-puhelun" johdolla. Puhelussa kerrottiin että koulumme pihalla oli sattunut onnettomuus. Kaikki juniorit ja seniorit menivät siis ulos katsomaan tätä. Pihalle oli lavastettu onnettomuus, johon kuului katollaan oleva auto sekä paljon lasinsiruja sekä koulumme FACS ryhmän ihmisiä näyttelijöinä. Hetken päästä paikalle tuli ambulanssi, poliisiauto ja paloauto pillit ulvoen ja myöhemmin myös helikopteri ja ruumisauto. Kaikki nämä yhdessä loivat melko pelottavan todellisen tunnelman.

Koko torstai-päivän ajan kerran tunnissa keskusradiosta kuului sydämen ääni ja piippaus kun joku uhreista kuoli. Käytävillä kulki sen jälkeen living dead ihmisiä, eli meikattuja vapaaehtoisia jotka eivät koko torstain tai perjantain aikana saaneet puhua kenellekkään, koska he olivat kuolleita. Perjantaina heille järkättiin memorial tilaisuus yhdessä koulumme saleista. Tilaisuus oli melko surullinen ja tunnepitoinen, sillä paikalla oli myös muita puhujia jotka olivat oikeasti menettäneet lapsensa/hyvän kaverinsa humalaisen kuskin takia. He näyttivät myös melko raakoja kuvia onnettomuuspaikoilta. Living dead ihmisten parhaat kaverit/tyttö-/poikaystävät (="Broken heartit") olivat tehneet muistolaatat kavereistaan, joita he sitten esittelivät memorial tilaisuudessa.

Yksi kavereistani oli living dead ja hän kertoi minulle lisäinfoa mitä he olivat tehneet. He olivat valmistelleet memorial tilaisuuden edellisenä iltana ja olivat nähneet vielä enemmän raakoja kuvia onnettomuuspaikoilta. Lisäksi oppilaat, jotka esittivät kuolleita saivat kirjeet vanhemmiltaan. Vanhemmat olivat kirjottaneet nämä kirjeet ns. viimeisinä sanoina lapsilleen, jos heidän lapset olisivat kuolleet oikeasti auto-onnettomuudessa.
Perjantaina koulun pihalle oli myös pystytetty drunk driver simulaattori, jota kävimme kokeilemassa hissan tunnilla.

Mielestäni Suomessakin voisi järkätä enemmän tällaisia tilaisuuksia. Myös host-äitini oli mukana järkkäämässä tätä juttua ja hän sanoi poliisien, ambulanssin ja palo-auton olleen mukana vapaaehtoisesti. Mielestäni idea oli mielenkiintoinen ja hyvä sekä hyvin toteutettu, vaikkakin onnettomuuskuvat olivat todella raakoja ja memorial-tilaisuus todella surullinen.

Sitten vähän iloisempiin asioihin! Täällä on viime aikoina taas liittänyt lämpöä, olen taas vaihteeksi onnistunut polttaaan itseni. Viikonloput menee yleensä veljen baseball-peleissä, viikolla taas mentiin kaverin baseball-peliin. Promia odotetaan todella innolla. Mekko löytyy, samoin kengät koska todennäköisesti nappaan eräät ihanuudet host-siskoni kaapista. Hiuksiin löytyy suunnitelma, mutta en tiedä miten saisin sen toteutettua vai pitääkö mennä kampaajalle. Korut lainaan host-äitini kaverilta. Mietin ensin hommaavani ripsienpidennykset ennen promia, mutta katsotaan nyt hommaanko ne vai en :D

Ensi vuoden lukkarikin on tehtynä, tai itsehän en sen tekemiseen juurikaan osallistunut. Rakas siskoni ja paras kaverini tekivät sen. Pyrin panostamaan paljon kemiaan ja biologiaan, koska tarvitsen niitä lääkiksen pääsykokeissa. Ensi vuoden lukkaristani löytyykin normi bilsan kurssien lisäksi etologia ja labrakurssi.


Karvaselta valaalta terkkuja blogin lukijoille!

Uusi ulkoasu

Kuten varmaan osa on jo huomannut, blogiin on tulossa uudenlainen ulkoasu. Säätelyt on hiukan kesken, joten pyrin saamaan ulkoasun valmiiksi ennen uusia postauksia :) Tarkoituksena on ainakin saada tekstit nätisti yhteen riviin, muuttaa tekstin kokoa isommaksi ja tehdä uusi banneri. Katsotaan millainen tästä tulee!

Kommenttia ja parannusehdotuksia saa heittää.

Baby if you love me, would you please smile to me?

Varma kevään merkki; pääsiäinen.

Täällä päin pääsiäistä juhlittiin oikeastaan heti torstaista alkaen. Pääsimme koulusta normaalisti 15.55 josta suunnattiin host-äidin ja veljen kanssa Wendy'sille hakemaan safkat. Ruokien kanssa sitten mentiin kirkolle, jossa meitä odotti jo bussi ja suurin osa kavereistani. Lähdettiin siis porukalla viikonlopuksi (to-la) Alto Frion leirikeskukseen Pre Easter leirille. Pelkkä bussimatka torstaina osoittautui hauskaksi tapahtumaksi, joten paikalle päästyä fiilis oli korkealla. Ainoa fiilistä laskeva tekijä oli kameran kotiin unohtuminen, eli reissusta ei ole valitettavasti kuvia.

Torstaina aloitettiin kamojen purkamisella. Tytöt majoittuivat kahdessa 9 hlön huoneessa ja pojat jossain jättihuoneessa. Meidän porukkaamme kuului yhteensä n. 30 henkilöä + valvojat. Torstai-iltana / yöllä meillä sitten oli ilotulitus, worship ja bible study oman kirkkoryhmän kanssa. Kyseiselle leirille siis tuli paljon muitakin kirkkoja. Meillä oli käytössä sellainen iso ulkoilma kirkko, joka oli täynnä nuoria worshipien aikana. Ihmisten määrän huomasi myös ruoka-aikana, sillä jonot olivat todellakin pitkät!

Perjantaina aamu starttasi hyvin (krhm..) nukutun yön jälkeen kello 8.00 aamupalalla. Aamupalan jälkeen oli taas bible study oman kirkkoporukan kanssa. Meillä puolet ajasta bible studyissä meni erilaisten pelien pelailuun. Meidän youth groupin jätkillä on sen verran hyvät "bro-suhteet", että varsinkin baby I love you oli melko mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa. Jätkät pistivät tosiaankin kaiken peliin saadakseen toisensa nauramaan, joten saimme sitten kaikki kuulla mm. erilaisia lauluesityksiä ja muita kauniita rakkaudentunnustuksia :D
Bible studyn jälkeen oli taas worship ja sen jälkeen vapaa-aikaa, jonka aikana pelattiin lentopalloa ja ratkottiin leirin mestaruus mm. koripallossa, lentopallossa ja polttopallossa. En itse osallistunut mihinkään mestaruuspeleistä, pelasin vain huvikseni kavereiden kanssa lentopalloa. Olimme kuitenkin kannustamassa joukkueitamme kun voitimme tyttöjen korismestaruuden ja hävisimme kyseenalaisesti semi-finaaleissa polttopallossa.
Illalla oli taas worship ja bible study.

Lauantaina oli sitten kotiinlähdön aika. Ensin ofc bible study ja worship jonka jälkeen pakattiin kamat ja syötiin pikaisesti. Bussimatka meni taas hyvissä merkeissä baby I love youn ja bussisurffauksen parissa. Kotiin tullessa väsytti ihan liikaa, mutta katsottiin kavereiden kanssa Le Mes, maalattiin pääsiäismunat ja pidettiin jammailusessio keittiössä. 2 kaveriani ovat hullun hyviä beatboxaamaan ja räppäämään, joten beatboxasimme, räppäsimme, tanssimme, soitimme musiikkia ja maalasimme munia, lopputulos oli sitten vähän kyseenalainen..


Sunnuntaina oli tottakai pääsiäiskirkko ja meidän youth group päätti että pukeudutaan kirkkoon hienommin, so swag sunday! Lainasin siskoltani ihanan balleriinatyylisen mekon, hiukset tiukalle nutturalle, helmet korviin ja kaulaan ja jalkaan korkkarit, tattaraa! Jätkät oli puvuissa ja yksi kaverini laittoi jopa frakin :D Go guys! Täällä päin on tapana piilottaa pääsiäiskorit, joten etsittiin veljen ja siskon kanssa ne aamulla ennen kirkkoa. Mun pääsiäiskorista paljastui 3 kirjaa (The Last Song, The Notebook ja Safe Haven), The Notebook leffa, hiuspanta, pieni lompakko ja karkkia (meidän koirat söi suurimman osan pääsiäiskarkeista viikonlopun aikana kun kukaan ei ollut kotona). Kirkon jälkeen syötiin sitten pääsiäissafkat, eli kinkkua ja muuta namnamia. Loppuillasta nukahdettiin univajeiden takia siskon kanssa sohvalle ähkyssä.



Tää viikko menee koulun kanssa melko rennosti. Junioreilla ja senioreilla koulu alkaa ma-to vasta 13.30, koska nuoremmat oppilaat ottaa tasokokeita. Tunneilla ei tehdä mitään, joten itse en mennyt nyt (tiistaina) kouluun. Enkä varmaan mene torstainakaan :D So hengailen kotona koirien kanssa ja yritän saada itseni lähtemään lenkille!