Haaste

... vain koska halusin haastaa Susannan!

1.Jokaisen haastetun pitää kertoa 5 asiaa itsestään.
2.Jokaisen haastetun pitää tehdä "päiväni kuvina" postaus, mahdollisimman vähän tekstiä!
3.Sinun pitää kertoa ketkä olet haastanut.


1. Melkein kaikki sanovat minua Ankaksi
Ankka on ollut lempinimeni ala-asteelta alkaen. Siskoni kaveri keksi sen, koska Annariina on aivan liian pitkä sanottava. Suomessa olenkin kaikille kavereilleni Ankka ja myös osa opettajistani käyttää sitä nimeä. Jenkeissä kukaan ei sanonut minua Annariinaksi tai Ankaksi, vaan siellä nimenäni oli aina Anna.

2. Syön vitamiinini aakkosjärjestyksessä
Karoteeni (a-vitamiini), biotiini +c ja d-vitamiini. En tiedä miksi teen näin, mutta teen sen joka aamu.

3. Suosikkikarkkejani ei löydy kaupasta
!!!!! :( Suosikkikarkkini oli ennen Fazerin Maya Chilisuklaa, mutta sitä ei ole löytynyt kaupasta pitkään aikaan. Toinen suosikkini on ihmeelliset jugurttikarkit, joita yritän aina metsästää makuunista/filmtownista, mutta en aina löydä niitä.

4. Pelkään kovia ääniä ja pimeätä
En tiedä syytä kumpaankaan näistä peloista. En myöskään muista milloin en olisi pelännyt kumpaakaan. Uutenavuotena en tykkää mennä ulos, koska raketit pamahtelevat ja säpsähtelen ääniä kokoajan. Sama ukkosella, säpsähtelen jyrinää ja pidän yleensä kuulokkeita korvillani etten kuulisi jyrinää ja pauketta.

Pimeässä kulkeminen on toinen pelkoni. Kestän pimeää kavereiden kanssa, mutta yksin en! Jos olen esimerkiksi menossa suihkuun pimeällä, sytyttelen matkalle valoja. Pimeällä lenkkeillessä taas pysyn aina valaistuilla teillä, vaikka silloinkin meinaa hiukan hirvittää!

5. Haluan bostoninterrierin

Flickr.com / garlandcannon

Siis katsokaa nyt miten söpö! Tuo on ihan minun näköinen koira! Host-perheelläni Texasissa oli englanninbulldog johon rakastuin ihan hirveästi ja olin jo valmis ottamaan sen mukaani Suomeen. Rakastuin siis armottomasti lyttynaamoihin siellä! Bostoninterrieri olisi enemmän minun tyyppiseni koira, sillä sen kanssa pääsisi lenkkeilemään ja se jaksaisi enemmän kuin englanninbulldog.

My-day tulee huomenna, mutta haasteen heitän eteenpäin Susannalle! Olehyvä ♥

Hey now

Ohhoh, onpas taas kerennyt aika vierähtää!

Asiat ovat kerenneet taas pyöriä mukavasti eteenpäin ja saimme myös selvyyttä ajokorttiasiaan. Veimme kaikki Jenkkiläiset ajokorttipaperit ajovarmalle, joka on ajokorttitutkinnon vastaanottaja. Vastaus tuli seuraavana päivänä paperien jätön jälkeen; minun tarvitsee käydä vain 2 teoriatuntia, ajotunteja sen verran kun koen tarpeelliseksi ja tämän lisäksi pimeä- ja liukasajo! Helpottava uutinen niin lompakon kuin hermojeni kannalta. Menen siis keskiviikkona suorittamaan teoriatuntini, jonka jälkeen olisin jo valmis teoriakokeeseen.

Viikko on taas muuten vierähtänyt heppaillessa. Tallilla on tullut notkuttua niin ratsastustunneilla kuin muutenkin. Uudet saappaatkin pääsivät tosikäyttöön ja olen jo aivan rakastunut niihin! Alkuun olo tuntui todella jäykältä, sillä olen ratsastanut jodhpureilla niin kauan kun jaksan muistaa. Nyt kun olen pari kertaa mennyt saappailla, en todellakaan enää ikinä halua vaihtaa takaisin mataliin kenkiin!
Viikonloppu meni kisoissa kuvaajan merkeissä, vaikka kuvia ei loppujen lopuksi paljoa tullutkaan otettua. Oli kuitenkin mahtavaa päästä seuraamaan upeita hevosia ja ratsastajia ja hienoa yhteistyötä! Samalla oli kiva haaveilla millaisen hevosen itselleen haluaisi ("yhistetään ton ravi ton edellisen laukkaan!"), ehkä vielä joskus... ;)

Myös muuta kamerahörhöilyä on tullut tehtyä, vaikkakin tällä kertaa kameran edessä. Päädyimme siskon ja kaverini kanssa lähtemään rannalle kuvaamaan auringonlaskua. Toiveissa oli mahtavat värit ja siluettikuvat. Aurinko kuitenkin petti meidät, lopputuloksena oli melko pimeitä kuvia ja puolittainen jäätyminen mekossa vain 10 asteen lämpötilassa!

Pääsimme myös viimein aloittamaan huoneeni remontoinnin ja uudelleensisustamisen. Tästä aiheesta on tulossa lisää postausta ja todennäköisesti jonkinlaista before-after kuvaa :) En tiedä lukeeko blogia tällä hetkellä kukaan, mutta postausehdotuksia saa laitella. Uusi ulkoasukin on tulossa ja blogi on todellakin taas hengissä!

Home sweet home

Ensimmäinen viikko kotona on mennyt hiukan totutellessa kaikkeen normaaliin, pari ensimmäistä aamua olivat todella sekavia enkä vieläkään osaa uskoa että olen jo Suomessa (saatika että olisin ollut vuoden poissa). Yritän keksiä kokoajan itselleni jotain tekemistä, sillä tuntuu että kyllästyn jos istun viisikin minuuttia kotona tekemättä mitään.

Juhannus meni rauhallisissa merkeissä parhaan kaverin kanssa mökkeillessä. Otin vähän pehmeämmän laskun "normaalin elämään", sillä eristäydyin pariksi päiväksi mökille ennen kuin aloitin tekemään mitään. Maanantaina piti kuitenkin aloittaa käytännönasioiden selvittely, eli puhelin toimimaan ja autokoululle kyselemään ajokorttiasiota. Suoritin siis jenkeissä ajokortin ja autokoulun veikkaus oli, että saisin Suomessa ajokortin melko helposti. Kävin sitten keskiviikkona poliisilaitoksella, josta tuli tyly vastaus; "tuohan ei kelpaa edes wc-paperiksi". Menin sitten vähän hiljaiseksi, anteeksi kuinka? Tarkistamme isäni kanssa asian vielä uudelleen, mutta todennäköisesti ajokortistani ei tule minkäänlaista hyvitystä Suomen autokoulua koskien. Suomeksi sanoen, sain Jenkeissä Suomen kansalaisena helpommin ajokortin kuin Suomessa Suomen kansalaisena, way to go Finland!

We♥it

Koko viikko on mennyt myös heppaillessa. Koska minulla ei ollut mitään muutakaan tekemistä, tuppauduin kaverini mukaan tallille ja kävin myös yhdellä ratsastustunnilla. Ratsastustuntia ennen kävin ostamassa uudet ratsastushanskat, sillä vanhani olivat mystisesti kuluneet rei'ille vuoden aikana. Siskoni oli siis poissaoloni aikana käyttänyt ja rikkonut hanskani, sekä raippani. Myös kengät olivat käytetyn näköiset. Loppujen lopuksi Suitsisopista lähti mukaan uudet mustat Roecklin hanskat ja varasin itselleni kauan himoitut nahkasaappaat. Saappaat ovat Equipagen Amalfit, joihin rakastuin heti kun sain ne jalkaani! Saappaat pääsevät ensimmäiselle koetukselleen ensiviikolla.

Ratsastustunti oli torstaina ja ei voi sanoa kuin huhhuh! Oikeaoppinen istunta ja apujen käyttö, mitä ne on? Tein ainakin jonkinmoisen löydöksen hukassa olleiden lihasten kanssa pienen jumin ja lihaskivun perusteella. Itse tunnista taas jäi käteen miete että ei hemmetti nyt treeniä ja vähän äkkiä!
Sain alleni todella mukavan, herkän ja varman otuksen. Ukkosen jyrinä ei tätä ponia heilauttanut mihinkään suuntaan joten pääsin rentoutumaan sopivasti ja keskittymään omaan istuntaani ja itse tehtävään melko hyvin. Olen yleensä melko jännittäjä, eli jos hevonen jännittää niin jännitän itse kahta kauemmin mikä taas aiheuttaa hevoselle lisää jännittymistä enkä pysty itse keskittymään mihinkään. Nyt kuitenkin luotin ettei poni hölmöile ja pääsin keskittymään. Tehtävänämme oli ympyrä-kahdeksikko, jossa taivuttelimme ja väistätimme hevosia. En ymmärrä miten niinkin yksinkertainen asia kuin pidäte ulko-ohjalta tuntui aivan rakettitieteeltä kesken väistöjen? :D Ei herranjestas sentään! Onneksi sain varattua lisää tunteja itselleni, ehkä mä vielä opin.
Loppujen lopuksi tunnista jäi kuitenkin ihan hyvä maku (ja lihaskipu!), tykkäsin ratsustani todella paljon. Tästä on hyvä lähteä taas jatkamaan.

Lauantaina olin kuvaamassa Kuopion Ratsastajien kansallisissa estekilpailuissa. Osa kuvista on ihan onnistuneita, osa taas täydellisiä katastrofeja. Tarkennuksia oli kaikkialla muualla kuin hevosissa ja suurimmassa osassa kuvista olin painamassa laukaisinta armottomasti liian myöhässä! Olen kuitenkin tyytyväinen että sain edes jotain onnistuneita otoksia sekaan, mutta minun tuurillani kuviani pyytäneistä ratsukoista ei tullut mitään järkevää aikaan (pahoittelut siitä!). Ehkä tämäkin vielä tästä, treeniä kameran käyttöön ja lisää kuvia linssiin!
Alla vielä pari otosta KuoRilta, mukaan tarttuneet KL:n saapassukat ja supersöpö pikkukoira.

Lisää kisakuvia voi katsoa täältä, jos haluat kopioida kuvia omaan käyttöösi, ota yhteyttä: annnavou(a)gmail.com

Nyt takaisin Sorsasaloon kuvaamaan luokat 125cm ja 135/125cm, hejdå!

Time to say goodbye

Päivitellään nyt viimeaikaiset kuulumiset todella myöhässä ja valitettavasti jo Suomen puolelta.

Perheeni ja paras kaverini tulivat Texasin auringon alle 3.6., tämän jälkeen kiirehdinkin sitten paikasta a paikkaan ö ja kaikkiin kirjaimiin siltä väliltä. Kävimme muunmuassa patikoimassa uudelleen Enchanted Rockille, kävimme tutustumassa maanalaiseen luolastoon, shoppailimme (ofc!) ja pistäydyimme myös rodeossa.

Meillä oli lento San Antoniosta New Yorkiin lauantaina 15.6., joten päätimme host-perheen kanssa että pidämme goodbye-partyni perjantaina. Ennen vieraiden tuloa otimme hiukan kuvia talosta ja eläimistämme, jostain syystä päädyin sitten halailemaan melkein kaikkia eläimiä ja likaamaan valkoiset kenkäni talsiessani mudassa. Illalla sitten kavereiden kanssa syötiin chiliä ja oreokakkua, otettiin kuvia ja vetisteltiin. Heipat voi sanoa miten vain, mutta kaikki ne tavat on perseestä. Voin sanoa että ei ollut helppoa ja vikana yönä ei todellakaan nukuttanut.

Lauantai-aamuna oli aika sanoa viimeiset heipat host-perheelle ja lähteä lentokentälle. Host-isäni vei minut kentälle, jossa oma perheeni ja paras kaverini minua jo odottivat. Huonosti nukutusta yöstä huolimatta valvoin koko matkan San Antoniosta Nyciin. Olimme nycissä jonkun 4 päivää, jonka aikana tottakai kävimme shoppaamassa, katsomassa vapaudenpatsasta, Empire State Buildingissa, 9/11 muistomerkillä,Madame Tussaudsilla, Hard Rock Cafessa ja kävimme katsomassa Broadwaylla Rock of Ages musikaalin. Tulipa myös nähtyä Tom Hanks ;)

Kuvat varmaan kertovat tässä tapauksessa enemmän kuin monta sanaa laiskalta kirjoittajalta.

Suomeen paluun jälkeen on ollut aikaa myös hiukan miettiä kaikenlaista. Ykkösasia varmaan on blogin jatkaminen. Haluan jatkaa blogia ja päätinkin sitä jatkaa. Jatkan tätä tähän samaan blogiin, sillä vaihtarivuosi on osa elämääni ja haluan blogini kertovan yleisesti elämästäni. Blogi siis jatkuu, nimi jää, ulkoasu ja sisältö hiukan muuttuvat. Tällä hetkellä blogi siis jää pienelle uudistamistauolle ;) So byebye USA, tervetuloa Suomi-arki!

Viimeisiä viedään

Olen taas moneen otteeseen yrittänyt aloittaa postauksen kirjoittamisen, mutta tuntuu ettei ajatuksia saa kasattua mitenkään järkevästi. En haluaisi myöntää itselleni, että vaihtarivuoteni alkaa oikeasti olla lopussa. Menen huomenna viimeisen kerran kouluun ja en jotenkin itse tajua sitä yhtään. Jos taas mietin asiaa liikaa, alkaa itkettää liikaa. Toisaalta taas olen onnellinen, sillä perheeni ja paras kaverini tulevat tänne ensi viikolla.

Viimeinen kouluviikkoni on mennyt kokeiden parissa. Maanantaina ei ollut koulua, mutta keskiviikkona aloitimme koeurakkamme. Kyseessä on siis finalsit, eli loppukokeet kaikista aineista. Suurimmassa osassa aineistani kokeet on väkisin tehty ihan superhelpoiksi. Culinary artsissa "kokeemme" oli open book, matikassa saimme kysymykset etukäteen, hissassa saimme puolet vastauksista etukäteen. Tällä hetkellä tiedossa olevista arvosanoistani kaikki ovat yli 90. Huomenna on vielä jäljellä viimeinen kokeeni, eli valokuvaus. Sen jälkeen on aika sanoa adios SV!

Aloitin myös hiukan pakkaamista tällä viikolla. Olen kokoajan elänyt siinä uskossa, että minulla ei ole paljoa tavaraa. Totuus kuitenkin iskeytyi naamaan viimeistään tässä vaiheessa:


Olin siis tuohon mennessä pakannut vasta vaatteeni. Tavaroita on 2 laatikollista ja 1 matkalaukullinen. Tässä vaiheessa laitoin puolihätäisen ja puoliksi naureskelevan sähköpostin äidilleni kuvan kera ja kysyin miten nämä tuodaan Suomeen. Vastaus sai minut nauramaan vielä enemmän; "Ei sinulla noin paljon tavaraa voi olla!". No odotappa vain äiti, ne oli vaan mun vaatteet ♥

Mun perhe tosiaan tulee tänne ensi tiistaina. Tarkoituksena olisi olla San Antoniossa 15pv asti ja käydä ehkä Dallasissa tai Austinissa tai ajella jopa Corpus Christiin. 15pv lähtee sitten lento ja mennään perheen kanssa NYCiin jossa ollaan pari päivää ja sitten pitäsi jo palata Suomeen :( En ole vielä itse tajunnut että lähtö on noin lähellä, enkä siitä juurikaan halua puhua. Tuntuu, että olisi ihan hirveästi tekemistä vielä ennen lähtöä. Pitää hoitaa pieniä käytännön asioita, kuten pakkaus, kamojen postitus ja kännykkäliittymän sulkeminen. Host-perheelle pitäisi keksiä jotain kivaa ylläriä, kaverit pitäisi kerkeä hyvästellä ja goodbye-partyt järkätä. Vikat viikot ja päivät siis todennäköisesti ovat melko kiireisiä. Koitan kuitenkin saada jotain aikaan bloginkin puolelle! :)

Yhdeksän

9, se on numero joka kuvastaa koulupäivieni määrää. 9, joista viimeinen viikko on finals-kokeita. Nyt alkaa pikkuhiljaa iskeä astetta karumpi totuus siitä, että myös lähtö lähestyy. Katsellessani postauksia syyskuulta nauran joillekkin asioille. Olen kirjoitellut sinne kaikkea, mikä oli minusta aivan ihmeellistä ja uutta ja nyt se on normaalia ja jokapäiväistä. Naurattaa myös kauhistelu kouluni koosta, siihenkin olen jo tottunut ja olen myös oppinut matelemaan ruuhkassa tunneilleni. Suurimman naurun aiheeni kuitenkin tuotti pakkauspulmani. Matkalaukkuni oli täynnä jo tänne tullessa ja kilot taisivat olla juurikin sallitut 20kg. Olen koko vuoden aikana kuvitellut, että vaatemääräni ei ole lisääntynyt koska joka päivä pohdin vaateongelmien kimpussa ("mulla ei oo mitään päällepantavaa!"). Päädyin kuitenkin tarkastelemaan komeroani, jossa myös rakas matkalaukkuni seisoo ja totesin että ei hemmetti, mitä mä teen näille kamoille. Shoppailen varmasti vielä ennen lähtöäni lisää, joten mukaan lähtevä tavaravuori on varmasti näkemisen arvoinen!

Koulun suhteen olen huomannut suurinpiirtein jo luovuttaneeni. Läksyjä ei tule, tai jos tulee niin en ole tietoinen niistä eikä opettajatkaan pahemmin niiden perään kysele. Ainoa aine, jossa olen jaksanut edes jotenkin panostaa, on valokuvaus. Palautin portfolioni perjantaina ja opettajani oli aivan innoissaan vaikkei edes ollut nähnyt sitä vielä. Enkussa yritän panostaa viimeisen esseen tekemiseen, vaikka innostus onkin melko matalalla. Rough draftini oli opettajani mielestä todella hyvä, vaikka tein sen edeltävänä yönä (lue: kirjoitin koomassa kolme sivua ihmeellistä tekstiä, jossa ei ole päätä eikä häntää).




Viikonloput on mennyt homeschool-kavereiden graduation-juhlissa. Yhdet partyt oli viime lauantaina, toiset tänään ja ensi viikolla vielä yhdet. Koska ryhmäkoot näissä graduation-tilaisuuksissa ovat pienet (10-12hlöä), ovat juhlat melko erilaiset. Tilaisuudessa näytetään ja jokaisesta valmistuvasta oppilaasta kuvashow, joka sisältää kuvia vauvaiästä nykyhetkeen. Jokainen valmistuva saa tottakai myös diploman, jonka omat vanhemmat käyvät ojentamassa lapselleen lavalla kyyneleisen puheen saattelemana.
Viime lauantaina osallistuimme myös graduation-iltajuhlaan, jotka olivat siis tanssit. Kyseiset tanssit kestivät puoleenyöhön, jonka jälkeen päädyimme kaveriporukalla vielä Soniciin yösnackeille. Kotona taisimme olla puoli kahden aikaan ja aamulla heräsimme tottakai pirteinä tyttöinä kirkkoon. Prom-viikonlopusta alkaen viikonloput on siis mennyt juhlimismerkeissä! :)

Vapaa-ajalla (ja koulussa, hups) olen seuraillut Suomen pelien tulospalvelua. Täällä ei kukaan juurikaan välitä lätkästä, joten lätkäkeskusteluja olen käynyt vähän vain muiden vaihtareiden kanssa. Pronssiottelussa toivon Leijonien todellakin pesevän USA:n, muuten saan kuulla asiasta kuittailua jostakin suunnalta! :D Ja Sveitsi voittoon finaalissa kiitos!

Huippuja vikoja kouluviikkoja kaikille Suomeen ja ofc kaikille vaihtareille myös!

Second place is not a defeat...

... it is a stimulation to get better. It makes you even more determined.

Kuten jo olen aiemmissa postauksissani maininnut, eräs oppiaineistani on valokuvaus. Noin kuukausi sitten opettajani ilmoitti haluavansa joitain kuvistani Risin Star valokuvauskilpailun portfolioihin. Kuviani laitettiin muistaakseni kolmeen eri portfolioon ja jos oikein muistan niin kuviani laitettiin yhteensä 5kpl. Saimme tulokset takaisin kolmen portfolion osalta ja samalla myös hiukan kommenttia kaikista kuvista.

Ensimmäisen portfolion aihe oli urheili, jossa minulla oli 2 kuvaa. Toinen kuva oli tyttöjen jalkapallopelistä ja toinen siskoni swim-meetistä. Minun osaltani kommentit olivat ensimmäisestä kuvasta "hyvin napattu liikekuva, näyttää actionin hyvin" ja uintikuvasta "hyvä uintikuva, uimarin kasvot saatu kaapattua hyvin kuvaan". Kokonaisuudessaan koulumme tuli portfoliolla neljänneksi ja saimme kunniamaininnan.

muokkaamattomat versiot

Toisen portfolion aihe oli photo journalism, eli tarkoituksena oli kertoa tarina. Koulumme lähettämän tarinan aihe oli San Antonion historia ja kuolleiden kunnioittaminen. Tässä kategoriassa minulla oli mukana yksi kuva. Kokonaisuudessaan portfoliomme sijoittui taas neljänneksi ja saimme kunniamaininnan.


Viimeinen portfolio oli aiheeltaan luonto ja maisemat. Tässä portfoliossa minulla oli taas mukana 2 kuvaa. Toinen kuva oli aivan alkuvuodestani eläintarhassa otettu lintukuva ja toinen vaellusretkellämme otettu auringonnousu kuva. Tulimme tällä portfoliossa kategoriassamme kolmanneksi!


Kuvat tulevat jossain vaiheessa ilmestymään ATPI:n Risin Star sivuille, eli jos kiinnostaa niin sieltä voi katsella lisää :)

Näiden lisäksi minua haluttiin vielä haastatella koulumme lehteen, koska eräs kuvistani haluttiin julkaista siellä. En tosiaankaan odottanut mitään haastattelua, joten en juurikaan osannut kertoa mitään kuvastani. Saa nähdä mitä tekstiä sinne lehteen on sitten taiottu, kun en onnistunut itse sanomaan kuvastani mitään :D


Kuvauskilpailun lisäksi järjestimme culinary artsissa leikkimielisen kakkukilpailun. Voittajalla oli mahdollisuus saada vapautus loppuvuoden tiskeistä. Lähdimme ryhmämme kanssa voittajafiiliksellä mukaan, koska tiskien peseminen ca:ssa on ihan tuskaa sillä niitä kertyy yleensä ihan hirveä määrä! Valitsimme kakkumme aiheeksi kukat ja koristelimme sen sokerimassalla. Jouduimme koristelemaan kakkumme sormet jäässä walk in pakastimessa, sillä se meinasi uhkaavasti sulaa. Tuomarointihetkellä kakkumme hikoili melko paljon, jonka takia värit hiukan levisivät eikä se ollut kovin edustavassa kunnossa. Tulimme kuitenkin toiseksi, mihin olimme tyytyväisiä. Opettajamme myös kertoi meille meidän kakkumme olleen hänen ehdoton suosikkinsa! :)

Alla kakkuskaban satoa kuvina.